Päätin lähteä kuluttamaan lauantaina Syötteen kansallispuiston polkuja ja polttamaan verorahoilla hommattuja halkoja liiteristä vähemmäksi. Seuraksi valikoitui muutama ärsyttävää vikinää pitävä siivekäs sääski, sekä käki, joka kukkui, kuin viimeistä hetkeä vietäisi roviolla. Sää oli mukavan leppoinen; puolipilvistä ja noin reilu kymmenen astetta lämmintä.

Mukaan otin aika kevyen varustuksen ja menomatka sujuikin sitten rinkan remmejä säädellessä. Perille päästyä oli aika keittää kunnon kahvit, tupakoida hetkisen ja rynnätä kalaan.

Ahvenen toivossa lähdin kalastelemaan, mutta ainoastaan hauet innostuivat naarmuttamaan viehettä pahemman kerran. Aina oli joku luupää kiinni ja sai taas onkia loton koukkuja kiduksista asti pois. Ahvenet olivat vissiin syöneet masunsa täyteen aiemmin ja uponneet syvänteisiin runsaan ylipainon vuoksi.
Kalastuksen yhteydessä yritin myös kuvan toivossa kukuttaa käkeä paikalle, mutta käki jaksoi vain itsepintaisesti kukkua järven toisella puolella. Taisipa vielä siirtyä hieman kauemmaksi. Aakyhoo vs. käki 0-1. Ei ole vetovoimaa, ei.

Kun haukikiintiö oli täynnä, aloin viettämään iltaa ulkosalla nuotion äärellä kuunnellen nuotin rätinää ja lintujen laulua. Siinä samalla laitoin kahvivedet tulemaan ja hauen kypsymään runsaasti suolattuna.

Puolipilvinen keli vaihtui pikkuhiljaa kirkkaaksi ilta-auringoksi, järvi tyyntyi aivan peiliksi, hauki kypsyi, kahvi kiehui, käki kukkui ja hauet molsivat rannassa. Ilta muuttui viileämmäksi ja pienoinen usvaverho veteäytyi järven ylle. Joutsenet äänsivät ja jossakin usvan keskellä uiskenteli pari vesilintua. Minä istuskelin nuotion äärellä kahvia siemaillen ja ihaillen aivan mahtavaa kesäyötä.
Aamuyön tunneilla toisen pannullisen kahvia juotuani, päätin lopulta hipsiä autiotuvan laverille nukkumaan ja uneksimaan mahdottomista.

Kommentoi:

Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *